AI – Harmonia, budon keskeisin ajatus. Japanilaisessa filosofiassa harmonia mielletään luonnon ja kaiken elollisen perusolemukseksi. Ai kuvataan aina ympyräksi, ja se on hyvin samankaltainen kuin kiinalainen termi Tao.  

AIKIDO – ”Harmonisen voiman tie”. Ai – liitto, harmonia, ki – energia, elämän voima, do – tie. Aikido on japanilainen budolaji, jonka kehittäjä on Morihei Ueshiba (1881 – 1969).

ATEMI – Lyönti arkaan kohtaan, hermopisteisiin. Atemi-lyönnit tähdätään kehon heikkoon tai tärkeään kohtaan, tarkoituksena tuottaa voimakasta kipua ja lamaannuttaa vastustaja. Atemi-waza eli atemitekniikat ovat ikivanhaa perua ja perustuvat anatomian tuntemukseen.

BO – Pitkä keppi (160 – 280 cm), joka on tehty puusta, useimmiten tammesta.

BU – Taistelu. Bu on myös synonyymi sanalle ai. Bu kuvastaa ihmisen sovintoa maailmankaikkeuden kanssa.

BUDO – ”Taistelun tie”. Taistelutaitojen yleisnimi, joka korostaa myös taistelun rauhanomaisia puolia. Budon harjoittelussa korostuvat kurinalaisuus ja oikean liikkumisen tekniikan sekä mielen hallinta. Budon harjoitteleminen vaatii nöyryyttä (huom. edellinen koskee japanilaisia taistelutaitoja).

BUDOKA – Budolajien harrastaja.

BUSHI – ”Soturi”. Sotilaiden yhteiskuntaluokka saavutti merkittävän aseman vuosisatojen saatossa, 900-luvulta alkaen.

BUSHIDO – ”Soturin tie”. Kunnian ja käyttäytymisen etiketti, joka sai muotonsa 1600-luvulla. Bushilla tulee olla seitsemän hyvettä: oikeudenmukaisuuden ja rehellisyyden taju, rohkeus ja halveksunta kuoleman edessä, ystävällisyys, kohteliaisuus ja etiketin kunnioittaminen, vilpittömyys ja kunnioitus toisen kunniaa kohtaan ja viimeiseksi velvollisuus puolustaa omaa ja klaaninsa, opettajansa tai koulunsa kunniaa.

Giri – velvollisuus
Shiki – päättäväisyys
Ansha – jalous
Fudo – luonteen lujuus
Dougo – ylevämielisyys
Ninyo – inhimillisyys
Nämä periaatteet julkaisi Nitobe Inazo teoksessaan Bushido, joka julkaistiin vuonna 1899.

CHUDAN – Keskikorkeus, rinnan korkeus.

DAISHO – Miekkapari. Katana on pitkä miekka, jota kannettiin vain ulkosalla. Toinen miekoista on lyhyt wakizashi, ”kumppanimiekka”. Vain samurailla oli oikeus kantaa kahta miekkaa – daishoa. Muihin yhteiskuntaluokkiin kuuluvilla oli oikeus kantaa juhlatilaisuuksissa lyhyttä miekkaa, wakizashia. Miekan kantaminen kiellettiin vuonna 1876 muilta kuin poliisin ja asevoimien edustajilta.

DAN – Mestariaste, musta vyö.

DO – Tie. Henkisen kurinalaisuuden polku, jota seuraamalla ihminen pyrkii saavuttamaan tasapainon itsensä ja ympäristönsä kanssa.

DOJO – Harjoitussali.

EMPI – Kyynärpää.

GEDAN – Alaosa. Termillä kuvataan tekniikan suorituskorkeutta.

GERI – Potku.

HAJIME – Aloittakaa!

HAKAMA – Hyvin leveälahkeiset housut. Hakamaa käytetään nykyisin kendo-, kyudo-aikido- ja iai-do- harjoituksissa ja -kilpailuissa. Myös perinteisissä japanilaisissa ju-jutsu tyyleissä käytetään hakamaa. Hakaman väri voi olla musta, tummansininen, tummanruskea tai valkoinen.

HIDARI – Vasen.

HIZA – Polvi.

IAI-JUTSU – Miekkailun tekniikka, jossa harjoitellaan miekan vetämistä tupesta ja salamannopeaa lyöntiä. Tavoitteena on suorittaa tekniikka niin nopeasti, ettei vihollinen ehdi tehdä mitään puolustautuakseen.

JO – 128 cm pitkä puusauva. Jo:ta voidaan käyttää niin lyönteihin, pistoihin, pyyhkäisyihin ja sidontoihin. Jo sopii hyvin myös miekkatorjuntaan. Lyönnit ja pistot suunnataan tyypillisesti kehon hermopisteisiin. Yleisimmät osumakohdat ovat nenänvarsi, ohimo ja pallean yläosa.

JODAN – Periaate, pinta, jolla kilpailu käydään tai korkea, yläosa. Jodan korkeus on pään korkeudella tai ylempänä.

JODO – Kamppailutaito, kepin tie.

JU – Pehmeä, mukautuva, joustava tekniikka.

JU-JUTSU – Pehmeä tekniikka.

JU-JUTSUKA – Ju-jutsun harrastaja.

JU-JUTSU GI – Ju-jutsupuku.

JUDO – ”Pehmeä tie”. Väkivallaton, puolustautumiseen keskittyvä taistelutaito, jonka kehitti Kano Jigoro (1860–1938). Termi judo otettiin käyttöön vuonna 1882. Nykypäivän judo on puhdasta kilpaurheilua, jossa paremmuudesta kilpaillaan myös olympialaisissa.

JUTSU – Tosi, tekniikka. Jutsu tarkoittaa taitoa, tiedettä tai tekniikkaa, jolla on juuret oman koulukuntansa perinteessä. Jutsu kuvaa kaikkia ”väkivaltaisia” taistelutaitoja, kun taas do kuvaa taistelutaitoja, joita ei ole tarkoitettu käytettäväksi todellisessa taistelussa. Kaikilla taistelutaidoilla, joiden nimessä on sana jutsu (ju-jutsua lukuun ottamatta) on etuliitteenä sen aseen nimi, jonka käyttöä harjoitellaan, esimerkiksi kyu-jutsu (japanilaista jousiammuntaa) tai jo-jutsu (puusauvan käyttöä).

KAMIKAZE – ”Jumalainen tuuli”. Tätä termiä käytetään myrskystä, joka tuhosi Mongolian laivaston vuonna 1281 sen purjehtiessa kohti Kyushun saarta. Käsite on myös kaikkien samuraiden ihanne; tavoite on tulla ”kamikazeksi”.

KARATE – Kara – tyhjä, te – käsi. Karate koostuu erilaisista paljain käsin suoritettavista lyönneistä ja potkuista. Laji on syntynyt Okinawan saarella 1500-luvulla, jolloin japanilainen Satsuma-klaani miehitti saaren ja kielsi sen asukkailta aseiden omistamisen.

KATA – Muoto. Kata on liikesarja, joka koostuu tekniikkasarjoista kuviteltua vihollista vastaan.

KATANA – Lievästi käyrä, pitkä miekka, jossa on yksi leikkaava reuna. Se on yksi samuraiden käyttämistä aseista, ja sitä kannettiin vyössä siten, että se pystyttiin vetämään nopeasti.

KENDO – ”Miekan tie”. Kendo tunnettiin aikaisemmin nimellä ken-jutsu, miekan tekniikka ja se oli puhtaasti samuraiden käyttämä sotataito. Ken-jutsu kiellettiin vuonna 1876 samanaikaisesti, kun samurailta kiellettiin miekan kantaminen. Sakakibara Kenkichi (1830 – 1894) kehitti ken-jutsusta kamppailu-urheilulajin, ja Abe Tate otti käyttöön termin kendo vuonna 1900. Ensimmäinen kendokoulu perustettiin Tokioon vuonna 1909. Kendokat eivät käytä oikeaa miekkaa, vaan bambusta tehtyä shinaita. Kendokan asuun kuuluu takki ja hakama sekä suojat, dogu. Suojia ovat mm. maski, jossa on teräsverkko ja olkapääsuojukset, rintapanssari, topatut käsineet ja alasuojat.

KI – Käsite ki on keskeisin japanilaisen filosofian termi. Ki vaikuttaa jokapäiväiseen elämään, sillä ki on elämän itsensä energiaa, joka virtaa kaikkialla yhdistäen näkyvän ja näkymättömän. Ki on luovaa energiaa, jumalainen henkäys jokaisessa olennossa, mikä ilmenee aktiivisuutena, keskittymisenä ja henkisenä voimana.

KIMONO – Japanilainen pitkä ja leveä vaate, joka pysyy paikallaan vyön, obin avulla. Aikaisemmin kimonoa käyttivät sekä miehet että naiset, nykyisin pääasiassa naiset. Sumo-tuomarit käyttävät kimonoa virallisissa tilaisuuksissa ja kilpailuissa. Kimonon eurooppalaista muunnosta kutsutaan yofukuksi.

KYU – Oppilasaste, värillinen vyö.

KYUDO – ”Jousen tie”. Kyudon juuret ovat kyu-jutsussa, joka oli yksi pakollisesta 18 taidosta, joita bushien oli velvollisuus opiskella. Kun tuliaseet 1500-luvun jälkeen yleistyivät, väheni kyu-jutsun merkitys sotataitona. Japanin kyudojärjestö, Zen Nihon Kyudo Renmei perustettiin vuonna 1948.

MAE – Etu-, eteen.

MAITTA – Minä luovutan.

MIGI – Oikea.

MOKUSO – Mietiskely, jota toisinaan harjoitetaan budoharjoituksen tai -kilpailun alussa tai lopussa. Mokuso on saanut vaikutteita japanilaisesta uskonnosta shintosta. Mokuson harjoittaja rentoutuu, hengittää rauhallisesti ja yrittää tyhjentää mielensä ja vapautua maallisista sekä tapojen ja tottumusten luomasta jännitteestä.

MOROTE – Kaksin käsin.

NAGE – Heitto.

O – Suuri.

OBI – perinteiseen japanilaiseen kimonoasuun kuuluva vyö. Kimonon kanssa käytettävä vyö on tyypillisesti hyvin leveä ja koristeellinen. Miesten kimonon vyö on kapeahko, noin 10 cm:n levyinen, mutta naisten virallinen vyö voi olla 30 cm:n levyinen ja 4 metrin pituinen.

RANDORI – Vapaaottelua, jossa harjoitellaan ju-jutsutekniikoita ottelun tai taistelun omaisesti.

REI – Kumarrus. Harjoittelijat tai kilpailijat kumartavat toisilleen ja opettajalle tai tuomarille ennen ja jälkeen jokaisen harjoitusjakson tai kilpailun. Tämä kumarrus on osa salietikettiä, ja se voidaan suorittaa pystykumarruksena (seisoen), tachi-rei tai polvikumarruksena, za-rei.

RYU – Lohikäärme, koulu, tyylisuunta.

SAI – Riisin istutuspuikko, eräänlainen pistin/tikari, joka on tavallisesti valmistettu kokonaan metallista. Kädensijan juuressa on usein kaksi ”siipeä”. Edo-kaudella (1603 – 1868) shogunaatin alaiset poliisivoimat käyttivät saita. Sain ottivat kuitenkin ensimmäisinä käyttöön Okinawan saaren asukkaat taistellessaan samuraita ja japanilaisten valloituksia vastaan.

SAMURAI – Soturi, ”se joka palvelee”. Samurait palvelivat linnanherroja ja toimivat heidän vartijoinaan. Samurait olivat harjaantuneita sota- ja taistelutaidoissa. Vain samurailla oli oikeus kantaa kahta miekkaa, daishoa. Samurailuokka oli merkittävin yhteiskuntaluokka Edo-kaudella (1603 – 1868).

SAN – ”Kolme”. Kunnioitusta osoittava tavu nimen perässä, mikä tarkoittaa herra, rouva tai neiti sukupuolesta ja aviosäädystä riippuen.

SEMPAI – Vanhempi, seniori, ohjaaja.

SENSEI – Mestari, opettaja.

SEPPUKU – Samurain tekemä rituaali-itsemurha. Rituaalin aikana samurai istuu korokkeella pukeutuneena valkoiseen vaatteeseen. Hän viiltää vatsaansa vasemmalta oikealle nousevalla viillolla. Tämä viilto kuvaa sitä, että samurai ei halua enää jatkaa elämäänsä. Tämän jälkeen avustaja katkaisee itsemurhan tekijän kaulan miekalla. Viilto, jonka samurai tekee, ei ole syvä toisin kuin yleisesti luullaan. Harakiria, joka on länsimaissa tunnetumpi nimitys rituaali-itsemurhalle, pidetään japanilaisessa kulttuurissa vulgäärinä.

SHOGUN – ”Kenraali, komentaja”, koko titteli seii daishogun tarkoittaa ”suuri kenraali, joka kukistaa barbaarit”. Sotilashallitsijat, shogunit hallitsivat Japania vuosina 1185 – 1868. Keisari oli tuolloin vain nukkehallitsija.

SHUTO – ”Veitsikäsi”, kämmensyrjälyönti.

SUMO – Japanilainen paini, joka legendan mukaan sai alkunsa, kun kaksi jumalaa, kamia, taistelivat keskenään maan (Japanin) hallitsemisesta. Ju-jutsun juuret ovat sumossa, jota pidetään vanhimpana kamppailulajina Japanissa. Sumo kehittyi nykymuotoonsa Edo-kaudella (1603 – 1868), mitä ennen sumo oli ollut huomattavan erilaista.

TACHI – Samurain pitkä yhden tai kahden käden yksiteräinen lyömä- ja viiltomiekka, joka kehittyi aiemmasta tsurugi-miekasta 700-luvulla, ja joka pysyi käytössä pitkälle 1400-luvun lopulle. Vastoin yleistä luuloa katana on myöhäisemmän ajan miekka; tachi oli klassisen samuraiajan ase. Tachin pituus on noin 1 – 1,2 m. Sitä kannetaan vyöllä huotrassa kahden kannatusnyörin varassa teräpuoli alaspäin; tämä siksi, että se olisi nopea vetää esiin ratsailla

TANTO – Miekan muotoinen, 30 cm pitkä veitsi, jota kannetaan vyöllä.

TATAMI – Riisimatto, harjoittelualusta.

TSUKI – Lyönti.

UKE – Vastaanottaja.

UKEMI-WASA – Kaatumistekniikka.

USHIRO – Taka-, taake.

YAME – Lopettakaa.

YOKO – Sivu.